Odotas vaan kun vauva syntyy osa 1 : Kodin siistinä pitäminen

Olen koko aikuisikäni ollut aika tarkka siitä, että kotona pitää olla aina siistiä. En tykkää siitä, että tavaraa on liikaa ja inhoan jos lattialla on roskia, sillä kävelen kotona lähes aina paljain varpain. Haluan aamulla lähteä siististä kodista, palata siistiin kotiin ja herätä aamulla siistissä ympäristössä. Jos minun pitäisi esimerkiksi katsoa elokuva, pitää kodin olla järjestyksessä ennen kuin voin istua sohvalle ja rentoutua. Onneksi mieskin on tottunut tähän ja pysyy poissa jaloista jos emännän on pakko siistiä paikkoja.

Jo ennen vauvaa olen kuullut tuhannesti, kuinka joudun ns. antamaan periksi liian siistiyden suhteen, kun joskus saan lapsia. Raskausaikana asiasta vasta kuulikin. Kuinka sitten kävikään?

Heti kun kotiuduin laitokselta, olin tietysti aina hermona siivoamassa jos joku oli tulossa katsomaan vauvaa. Tovin piti vähän relata, sillä yhden siivouspuuskan jälkeen olo romahti täysin. Heh..

Tietysti meillä on leluja lattialla ja esimerkiksi aamupalan ja aamuleikkien jälkeen koti näyttää tältä:

Yleensä kuitenkin kun poika on aamulla syönyt, hän istuu vielä tovin syöttötuolissaan ja leikkii lusikoilla. Kyllä lusikat on ihan parhaita. Sillä välin yleensä imuroin alakerran, jos lattiat ovat likaiset. Seuraavaksi nostan pojan lattialle leikkimään ja hoidan astiat pesuun ja sapuskat kaappeihin. Kun Aamos menee päikkäreille tai olen pukenut hänet valmiiksi ja nostanut vaunuihin asioille lähtöä varten, kerään lelut vielä lattialta. Tähän siivoukseen menee n. 10min ja kun poistumme kotoa, meillä näyttää tältä:

Jotenkin on siis vaikea ymmärtää, että miksi kotia ei saisi pidettyä siistinä? Itse en koe tätä 10 min operaatiota kamalan isona työnä. Tämäkin "Odotas vaan kun" on siis todistettu vääräksi!