Vauva ja kissat

Monia varmaan mietityttää se miten kotieläimet ottavat vastaan uuden perheenjäsenen. Minulla on yhä muistissa tilanne kun Börje muutti meille. Lyyli sähisi ja vietti monta päivää sängyn alla. Toki pelotti, että neiti käyttäytyisi samoin vauvaa kohtaan. Börje taas on aina aika tyyni, tapahtui hänen elämässään mitä tahansa. (Välillä mietin, että tapahtuuko katin aivoissa yhtikäs mitään).

Raskausaikana Lyyli oli kokoajan hyvin lähellä. Välillä tuntui, että kisuli tajusi missä tilassa hänen mammansa oli. Raskasaikana en nukkunut juuri lainkaan, joten kahdesta karvavauvasta oli öisin seuraa. Valvoessa ja murehtiessa ei tuntunut niin yksinäiseltä yön pitkinä tunteina.

Kun vauva sitten tuli taloon, eivät kissat olleet moksiskaan! Valitettavasti vauva vei väkisinkin kaiken huomion. Kisuli parat eivät voineet enää edes nukkua jalkopäässäni, sillä en uskaltanut antaa niiden nukkua samassa huoneessa vauvan kanssa. Myönnän myös, että jos vauva yöllä itkeskeli ja vielä kissakin tuli viereen naukumaan oli ärsyyntyminen kissaa kohtaan taattu. Huomasi selvästi, että kissat jäivät seuraavalle sijalle. Kyllähän se harmitti, mutta en vain jaksanut enää illalla leikkiä niiden kanssa. Olen lukenut monesti, että kun vauva tulee taloon, lemmikit alkavat ärsyttää. Myönnän, että näin kävi myös minulle. Silti kun pojalla todettiin allergeenejä kissaa kohtaan, ajatus siitä, että kissoista pitäisi luopua, tuntui tietysti pahalta. Onneksi kissat yhä asustavat kanssamme. Kirjoitan Aamoksen allergioista myöhemmin.

Nyt kun vauva on kohta 9kk on asia selvästi muuttunut. Kisuille on taas aikaa ja jalkopää on taas öisin vapaana. Lisäksi Aamos tykkää kissoissa. Välillä hän nauraa kauan ja kovaa, kun ihastelee riehuvia katteja. Niiden perässä ryömitään myös kovaa ja jos nukkuvan kisun häntä on käden ulottuvilla, siitä napataan äkkiä kiinni! Kissat ovat onneksi kilttejä ja jos heitä alkaa ärsyttää leikkikaverinsa käytös, ne poistuvat paikalta.

Kissat ovat nykyisin taas kanssamme lähes kokoajan. Vauvakin kiinnostaa. Välillä vauva saa jopa "paijata" kisuja, mutta useimmiten pidetään pientä hajurakoa. Ostimme kuitenkin juuri kissoille uuden kiipeilypuun. Nyt vauvaa voi tarkkailla turvallisesti.

Myös kerjäämistä esiintyy kun vauva ruokailee. Kissat ovat tajunneet, että lattialle putoilee, ja usein putoileekin, mm. kanaa.

Me emme tuoneet kotiin vauvan tuoksuisia vaatteita tms vaan vauva vaan ilmestyi meille. Meillä kissat sopeutuivat siis todella helposti vauva-arkeen. Olen tästä tietysti hyvin iloinen!