Toisenlaiset kesät

Meidän pieni jörsseli on ihan pian jo vuoden ikäinen. Vauvasta on kasvanut taapero. Nyt kun töihin paluu lähestyy, arki taas muuttuu. Vielä on onneksi edessä lähes koko kesä. Viime kesäkin oli jo toisenlainen. Iso maha, tuskainen olo ja malttamattomuus vaivasi. Loppujen lopuksi raskausaikahan meni todella nopeasti, vaikka se tuntui ikuisuudelta. Nopeasti meni myös viime kesä. Ja täysin sumussa. Ei muistikuvia. :D

Jäin pois töistä jo raskausviikolla 33. Onneksi rakas pikkusiskoni oli lomalla ja piti minulle seuraa. Ilman siskoa olisin varmaan kuollut ahdistukseen. :D Kiitos rakas sisko! Tosin siskon syytä on myös yhä lanteilla heiluvat 4 extra kiloa. Taisimme joka viikko käydä ainakin kerran Pizzeria Limonessa syömässä! Eh.. Juhannuksenkin vietimme kotona. Olen muuten viettänyt lähes joka juhannuksen mökillä. Kun vaarimme kuoli, kenen mökki siis oli, emme juhlineet mökillä juhannusta. Viime kesänä oli siis vasta toinen mökitön juhannus.

Nyt olimme siis taas mökillä. Vastustin ajatusta, mutta lähdin silti. Muuten reissu meni hyvin, mutta Aamos ei osannut nukkua vieraassa paikassa. Tietysti myös valvovat juhlijat häiritsivät unta. Olen jo tottunut hyviin, lähes kokonaisiin öihin ja tottakai heräily tuntui nyt rankalta. (Miehen syy, taas! Mitä olisikaan juhannus ilman, edes yhtä parisuhderiitaa? ;) )

Lenkkimaisemia Pertunmaalta

Olihan se erilaista juhannuksen viettoa. Toisaalta oli aika hauskaa mennä klo 22 nukkumaan Aamoksen kanssa, kuunnella alakerrasta kuuluvaan puheensorinaa ja nuuhkutella tissillä viihtyvää pikkumiestä. Herätä aamulla kello 5.05, syödä aamupalaa kun muut vielä nukkuivat ja lähteä vaunulenkille kello 8. Onneksi vieraat osasivat ottaa vauvan huomioon. :) Silti, "rentouttavan" mökkiviikonlopun jälkeen olin älyttömän väsynyt. Pakkaaminen, purkaminen ja autossa istuminen (etenkin kun lapsi huutaa, kissanpissa haisee ja kissa huutaa) vievät ihan älyttömästi voimia, kun pitää ottaa kaikessa pikku mies huomioon. Mökkireissuakin pitää oikeasti suunnitella. Edes sinne ei enää lähdetä ihan ex tempore.

Voin kertoa, että kun pysähdyin ottamaan tämän kuvan, ruokin varmaan miljoona hyttystä.

Tälle kesälle minulla ei oikein ole suunnitelmia. Aamos ei vielä hirveästi välitä tapahtumista yms. Olisi kuitenkin kiva tehdä edes päivämatka Tallinnaan tai käydä Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Ensi viikonloppuna Aamos on kaksi yötä yökylässä mummilla. Minä ja mieheni suuntaamme parhaan ystäväni häihin Kuusamoon! Odotan kahta hotelliyötä, mutta ajatus siitä, että olen erossa Aamoksesta niin kauan, hirvittää. Yksi yö vielä menee, mutta kaksi. Huh.

Iloinen kaukalomatkustaja. :D

"Oih, Youtube!" Gazoo päälle ja jo loppuu itku! Miten ennen nykyteknologiaa pärjättiin? Annettiin avainnippu kouraan? T: Vuoden äiti

6.8 vietetään pojun syntymäpäiväjuhlat! Sitäkin odotan innolla!

Aamoksen päiväkoti alkaa 21.8 ja loppukesän on ehkä syytä olla melko rauhallinen. Palaan itse töihin vasta 4.9 ja onkin outoa olla elokuun viimeiset päivät miehen kanssa ihan kaksin! Miksi sekin tuntuu jotenkin "väärältä"? Laittaa lapsi päiväkotiin ja lähteä itse lomailemaan päiväksi? Tekee meille varmasti hyvää! :)

Niin ne kesät muuttuvat! Toivotaan kaunista säätä koko kesälle! :)

Mistä voimaa vauva-arkeen?

Meille on sattumoisin siunaantunut ns. helppo vauva. Silti vauvan kanssa oleminen 24/7 on tottakai välillä raskasta. Huonon yön jälkeen täytyy herätä kun vauva päättää, että on aamu, ja jos vauva on päättänyt, ettei häntä huvita nukkua päiväunia, ei omaa aikaa päivällä ole.

Meillä onneksi on viime aikoina maistunut hyvin uni niin yöllä, kuin päivällä, mutta silti aloin pohtimaan sitä, miten minä saan itseni jaksamaan. Äitiys kun on melko rankka laji, oli vauva sitten helppo tai vaativampi.

Lepo. Jos olemme kotona kun Aamos nukkuu päiväunia, nukun myös itse tai löhöän sohvalla, katson Netflixiä ja juon kahvia. Olen päättänyt, etten päiväunien aikana touhua. Piste. Olen huomannut, että on äärimmäisen tärkeää, että yrittän tentoutua päivällä. Parasta on selailla somea tai tuijottaa mukaasa tempaavaa sarjaa! Tyhjentää pää täysin ajatuksista.

Liikunta. Välillä ei huvita sitten yhtään urheilla, kaikki muu on kiinnostavampaa, mutta kun joka päivä liikkuu ns. extraa edes sen 30 minuuttia olo on paljon parempi! Vaikka tekisi vain venyttelyn, siitä saa aivan tajuttomasti puhtia! Minulle on muodostunut nyt hyvä tapa tehdä illalla 30 minuutin treeni, kun Aamos on mennyt nukkumaan. Toivotaan, että tämä tapa säilyy! 30 minuuttia on kuitenkin todella lyhyt aika ja en pysty keksimään itselleni tekosyitä, etten ehtisi edes sen vertaa urheilla. :)

Ruoka. Rakastan jäätelöä ja suklaata, mutta valitettavasti, jos ruokavalioni koostuisi vain näistä kahdesta, en jaksaisi. Pyrin syömään aina kun Aamoskin syö. Joka päivä yritän syödä hyvin ja ravitsevasti. Herkuttelut kuuluvat viikonlopulle. Ehkä pikkuinen pojumme saa tästä hyvän mallin omiin ruokailutapoihinsa. (Ainakin hän myös pitää jäätelöstä. Heh. ) Minulla on myös melko herkkä vatsa ja jos vatsa ei toimi, ei toimi mielikään. Jos aamulla ei suoli juokse sulavasti, tulee ihan varmasti huono päivä! :D

Ystävät. Olen ollut äärimmäisen onnekas, sillä muutama kaverini onnistui myös poikimaan vuonna 2016. On aivan mahtavaa, kun voi heti aamulla raportoida Whatsapp-ryhmään, miten yö meni, käydä yhdessä vaunulenkillä tai vaan kahvitella ja ihastella lapsosia. On myös todella tärkeää, että on ystäviä, jotka ymmärtävät vauva-arkea. Toki myös ne ystävät, joilla ei lapsia ole, ovat äärimmäisen tärkeitä yhä!

Siisteys. Muiden kodit saavat olla millaisia ovat, mutta minulle on äärimmäisen tärkeää, että kotini on siisti. Ahdistun pyykkikasoista, tai sotkuisesta tiskipöydästä. Välillä ärsyttää tarttua imuriin, mutta kun 10 min on huristellut, on taas siistiä ja mieli lepää! Eniten vitkuttelen aina astianpesukoneen tyhjentämistä. Miksi? En ymmärrä. Siinähän ei hurahda kuin 5min! Se on silti ehdottomasti kotitöiden inhokki!

Tuki. Olemme todella onnekkaita, että isovanhemmilta saa lähes aina hoitoapua, jos sitä tarvitsemme. Arvostan heitä todella, sillä tiedän myös vanhempia, joiden tukiverkosto on lähes olematon. Olemme päässeet kaikkiin juhliin ja tapahtumiin, minne lasta ei voi viedä, aina kun vain olemme halunneet. Kiitos ihanat!

Syksyllä, kun palaan töihin ja Aamos menee päiväkotiin, arki varmasti taas muuttuu ja varmasti joudun keksimään uusia tapoja pitää mieleni ns. kirkkaana! Yritän kuitenkin mennä positiivisesti syksyä kohti ja nauttia ensin kesästä!

Vauvan kanssa mökillä

Mökkimme sijaitsee Pertunmaalla, kauniin järven rannalla. Mökki ei oikeastaan ole "mökki" vaan vanha rintamamiestalo. Tilaa siis on. Lisäksi pihalla on melko suuri aitta. Mökkimme ei myöskään sijaitse ns. metsässä, vaan ihan Perunmaan keskustassa. Kauppa, terveysasema, kirjasto yms. löytyvät siis ihan vierestä. 

Miinuksena on, vauvan kanssa reissatessa, se, ettei mökillämme ole juoksevaa vettä eikä täten sisävessaa eikä suihkua. Vauvahan ei tästä sinänsä välitä, läheskään niin paljon kuin snobeileva äiti, mutta toki nämä puutteet tuovat hieman haasteita.

Kokeilimme mökillä olemista viimeksi pääiäisena. Nukuimme aitassa ja yö oli aivan kamala. Vieras paikka, pimeää jne. Aamos itki monta tuntia.

Viime viikonloppuna lähdimme matkaan ihan kolmistaan. Aamos nukkui keittiössä ja me olohuoneessa. Yöt menivät kuin kotona eli ihan hyvin. Huh. Itselläni tosi meni hermot, sillä "vieraassa" paikassa pojua joutui tietysti vahtimaan paljon enemmän. Kotona poju voi viipottaa rauhassa ympäri alakertaa, sillä tiedän, ettei nurkista löydy mitään huonoa maisteltavaa tai vauvalle sopimattomia esineitä. (paitsi tänään kaivoin herran suusta pariston, eh.)

Olen myös aika siivous-natsi ja minun on todella hankala hyväksyä sitä, että mökkiä käyttävät muutkin, eikä se pysy aina siinä kunnossa, kuin minä haluaisin. 

Paikkahan on kyllä todella ihanteellinen pienelle pojulle viettää kesiä. On hehtaarin verran lääniä, oma ranta jne. Myös mies rakastaa viettää aikaa mökillä, joten yritän toki kovasti, että myös itse siellä viihtyisin. Miten se silti on niin vaikeaa?

Mökki viikonlopun aikana Aamos tosin oppi taas uusia asioita! Nyt herra osaa jo seistä tovin ilman, että hän ottaa tukea! Lisäksi, ihan yhtäkkiä, poju näytti, että osaa syödä lusikalla itse! Toki joudun häntä vielä auttamaan, mutta hyvin lusikkaa seilaa jo lautaselta suuhun!

Isäntä itse!

Miten nuo pienet kasvavatkin niin nopeasti!

Rutiinit, tavat ja rytmit

Olen aina ollut aika tapojeni orja. Päivät olivat toisensa perään aina melko samanlaisia. En esimerkiksi ikinä torkuttanut aamuisin, sillä tarvitsin aamuisin aikaa. Vaikka lähdin aina töihin kello 7.00, heräsin 5.20. Jos en aamulla saanut syödä rauhassa aamiaista, ehostautua, selata somea yms. saattoi koko päivä mennä pilalle. Kiireestä saattoi tulla vatsakipuja!

Joka ilta valitsin jopa seuraavan päivän vaatteet ja asusteet valmiiksi.

Jokaisen kuukauden 15. päivä maksoin laskut, jotta näin miten loppukuuksi jäi rahaa. Halusin aina olla tietoinen siitä, mikä oli tilini saldo. Tästä syystä tilasin jopa pelkän Depit-kortin. Halusin, että kun ostin jotain, näin heti oston jälkeen tilin todellisen saldon.

Tein aina 8-16 päivää töissä, tai ainakin sellaista työpäivää, että menin joka aamu samaan aikaan töihin ja lähdin kotiin kahdeksan tunnin päästä. Kerran olin puoli vuotta töissä apteekissa. Vuorotyö ei sopinut minulle laisinkaan. Tarvitsin vapaat viikonloput.

Söin joka aamu lähes saman aamiaisen ja herkuttelin vain viikonloppuisin.

Hermostuin jos kotona oli epäsiistiä. Tai töissä. Aina kun tein esimerkiksi ruokaa, siivosin jälkeni ennen syömistä. Töissä oli työpöytä pakko siistiä työpäivän päätteeksi.

Ajattelin, että kun vauva syntyy, pitäisi minun tottua aivan toisenlaiseen elämään. Mietin muutosta usein ja ajatus välillä jopa pelotti.

Kun Aamos sitten vihdoin "muutti" meille kaikki haki aluksi paikkaansa. Vauvan tavarat seilasivat olohuoneessa ja jokaisella nojalla oli vaatteita, harsoja ja vaippoja. :D Mies tietysti imuroi, mutta aina kun joku oli tulossa katsomaan vauvaa, otsa hiessä järjestin paikkoja ja kun vieraat vihdoin saapuivat, oli olo todella heikko. (Menetin synnytyksessä kaksi litraa verta, joten vouhottaminen ei ainakaan helpottanut toipumista). :D

Eipä siinä sitten kuitenkaan mennyt kuin kuukausi, kun sain ilokseni huomata, että tapojensa orjalla on hyvin rytmissä elävä pieni poika! :) Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin! Ukkeli söi TASAN kahden tunnin välein ja nukahti yöunille myös aikalailla aina samaan aikaan. Aamulla herättiin aina suht samoihin aikoihin.

Kun Aamos alkoi syödä kiinteitä ruokia, oli ateriarytmi todella helppo toteuttaa ja viisi ateriaa
päivässä löysi todella nopeasti paikkansa.

Millainen meidän päivä sitten on?

6-6.30 Herätys
7.00 Aamupala
8.00 Aamupesu+rasvaus
8.30 Päiväunet
11.00 Lounas
13.00 Päiväunet
14.00 Välipala
16.00 Päivällinen
17.00 Iltapesu+rasvaus
18.00 Iltapuuro
19.00 Nukkumaan.

Toki ajat ovat noin aikoja ja yöllä heräillään vielä muutaman kerran, mutta olimme sitten kotona tai liikenteessä, tämä rytmi pysyy ja se on aivan mahtavaa! Menoja on todella helppo suunnitella ja kodinkin saa pidettyä järjestyksessä!

Valitettavasti tarkassa rytmissä on huonotkin puolensa.

Jos esimerkiksi päiväunet eivät vaikka huonon nukkumisympäristön takia onnistu, Aamos on jo päivällisen aikoihin todella väsynyt ja vihanen. Nukkumaan mennessä meno onkin jo niin yliväsynyttä, ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään. Saldona on huutava lapsi ja hermostunut äiti. (ja isä, kenen syytä kaikki tietysti on!! :) )

Jos ruokailuajat taas venyvät, ei puuro enää illalla maistu. Tämä taas johtaa siihen, että yöllä pikkunälkä hiipii Aamoksen mieleen usein ja hän heräilee.

Koska Aamoksen ilta alkaa jo n. 17.30, vaikka olemme yrittäneet venyttää pojun nukkumaanmenoaikaa, on kotona oltava aina ajoissa. Illat ovat siis melko lyhyitä ja tämä tarkoitaa sitä, että emme voi osallistua tapahtumiin yms., mitkä alkaisivat klo 16. Jos nukkumaanmenoaika venyy, seuraa tästä hyvin kaaoottinen ilta ja rauhaton yö. (ja taas kaikki on isän syytä!!)

Minua harmittaa hirveästi, että joudun syksyllä töihin, mutta toisaalta uskon, että kaikki menee oikein sutjakkaasti. Päiväkodissa on mukava rytmi pojulle ja se ei tule sotkemaan meidän kuvioita. Toivotaan, että poju jaksaisi syksyllä valvoa iltaisin vaikka jo klo 20 asti! :)

Kuvissa on juuri harjoiteltu syömään lusikalla itse. Siivousnatsi-äitikin selvisi hengissä. :)

Aamos 10kk

Meidän pieni jössikkä on jo 10 kuukautta vanha! Pituudesta en tiedä, mutta viime viikolla allergialääkäri merkitsi painoksi 10,3kg. Onneksi Aamosta ei tarvitse ihan hirveästi kannella, saattaisi selkä olla melkoisen jumissa!

Poju on yhä tyytyväinen ja todella rauhallinen tapaus. Toki välillä villiinnytään, etenkin kun isi tulee kotiin, mutta aika harkiten ja rauhassa Aamos tutkii ympäristöä, vaikka nouseekin jokaista esinettä vasten seisomaan, ja jos tajuaa miten joku kaappi avataan, aivan varmasti tutkii kaapin sisällön. Kolhuja on tullut yllättävän vähän. Toistaiseksi.

Tissi on yhä se asia numero yksi. Pakko myöntää, että en ikinä uskonut, että imettäisin näin kauan! Ikävä kyllä tissiä pitää yhä saada myös öisin 1-3 kertaa, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Hellyyshetki kun kestää useimmiten sen 10 minuuttia ja sitten jatketaan taas unia. Toivotaan, että Aamos lopettaa tisseilyn ennen kouluikää, sillä en usko, että minusta on siihen, että riistäisin tissin häneltä. :D

Nukkumaan poju menee jo klo 19, mitenhän se onnistuisi, että nukkumaanmeno venyisi vaikka edes klo 20 asti? Ehkä niin käy automaattisesti vielä ennen syksyä. Toivotaan niin. Herännyt hän on nyt tovin vasta noin kello 6. Mahtavaa! Pitkään poju heräsi aina 4.45.

Ruoka maistuu hyvin! Ehdoton uusi lemppari on leipä! Etenkin jälkiuunipalat. Nyt olemme kovasti harjoitelleet lusikalla itse syömistä. Toistaiseksi tuloksena on vain sotku, mutta hiljaa hyvä tulee.

Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta nyt kiellettyjä ruokaaineita ovat kananmuna ja pähkinät. Olen myös huomannut, että venhä saa masun kipeäksi ja tomaatista tulee ihottumaan. Toivotaan, että kaikki allergiat selviävät ennen kuin poju menee päiväkotiin. Onneksi iho on kuitenkin suht hyvä.

Hauskoja juttuja on myös vilkuttaminen, taputtaminen, Youtuben katselu (Gazoo, Fröbelin palikat) ja karkuun konttaaminen. Musiikki saa pojun lähes aina hytkymään.

Sen lisäksi, että Aamos jo kovin harjottelee kävelemistä, tavataan jo kovasti sanoja. Äiti, isi, tissi ja kissa. Ja tietysti se ei. :D Saa nähdä jääkö puhe jalkoihin, vai oppiiko Aamos molemmat taidot samaan aikaan.

Kuvien asu on muuten kokonaan kirpparilta! Eikös ole siisti! Koko outfitin hinta oli vain 8 euroa!