sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Voihan tissit!

Miten ihmeessä tässä näin kävi? Olin varma, että kun siihen täysimetykseen ei koskaan päästy, ei pojua jaksaisi tissit kauaa kiinnostaa. Ajattelin, että jos puolivuotta pystyisin imettämään edes vähän, se olisi hyvä juttu!


Ihan kohta meidän poju on jo taapero ja tissit on hänelle yhä se juttu numero yksi.

Hyvähän se on, että maitoa tulee ja tissi maistuu, mutta välillä olen hieman pulassa asian kanssa.

Öisin en voi lohduttaa pojua uneen kuin tissillä ja edes helteillä neste kelpaa vain minun meijereistäni. Voi kääk!

Noh, omapa on valintani. Luultavasti Aamos ei sisaruksia saa ja siten minä en tule enää koskaan imettämään.

Ehkä Aamos vuoden sisään luopuisi tissistä itse? Vai pitääkö minun valmistautua siihen, että vielä rippileirillä pitää käydä imettämässä? Ehkä imettämällä estäisin teini-iän alkoholikokeilut? Voi apua!


Onhan se imetys ihanaa, sitä en kiellä,mutta ihan pian minun pitäisi olla päivät töissä.

Ikävä näitä ihania imetyshetkiä kyllä tulee, kun ne joskus loppuvat. Se, kun poju ruokaillessaan tuijottaa minua silmiin ja samalla pikku sormillaan näpertää suutani ja nenääni tai kun hän hyvin akropaattisesti kiipeilee päälläni, että saisi sen tissin suuhunsa, tai kun hän yöllä rauhoittuu vain  siihen rinnalle. En tiedä parempaa.

Ehkä me selviämme ja imetys loppuu jotenkin luonnollisesti, sitten kun sen on aika loppua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hallittua kaaosta