1v ja 3kk!

Niin se aika kuluu ja meidän Jörsseli on jo vuoden ja kolme kuukautta vanha!

Uraa päiväkotilaisena on takana jo yli kaksi kuukautta. Äitihenkilökin on ollut takaisin työelämässä jo kaksi kuukautta. Noh, jos totta puhutaan, noin puolet tästä ajasta olemme olleet kotosalla erilaisten sairauksien takia. Tämä tietysti harmittaa aika paljon, sillä kun joka viikko joudutaan olemaan ainakin yksi päivä kotosalla on molempien, äidin ja pojan, taas vaikea saada arjesta kiinni. Aamuisin harmittaa molempia, etenkin päiväkotilaista.

Mummalla sovittamassa uusia Kuomia ja kypärämyssyä. Wc:n pytyn kimpussa ofc.

Aamut olen saanut sujumaan ehkä helpoiten sillä, että kello soi jo 5.10 vaikka päiväkotia kohti lähdetään vasta kello 6.20. Meidän poju selvästi tarvitsee aamuisin aikaa, aikaa ja tissiä. Jos pojun antaa nukkua niin, että ulos talosta pitää ehtiä puolessa tunnissa, on kiukuttelu taattu. Tänään ilman kiukuttelua ei tosin selvitty, vaikka ajoissa heräsimmekin. Poju kasvattaa taas purukalustoaan ja se harmittaa herraa ja paljon. Voi äidin äkäpussia. Onneksi nyt yöllä heräilyn syynä oli hampaat, eikä korvat. Korvat olivat pitkästä aikaa täysin terveet! Mahtavaa! Minulla on silti paha mieli siitä, että ”joudun” antamaan pikku kipuilijalle jatkuvasti särkylääkettä iltaisin. Ehkä unikin on kuitenkin tärkeää ja jos sattuu, ei meidän poju nuku.

Kiukku-petteri.

No mitä meille sitten flunssassa olemisen lisäksi kuuluu?

Vilskettä riittää. Etenkin sohvalla hyppiminen on nyt juttu numero yksi. Se on hurjan hauskaa, etenkin kun herra selvästi tiedostaa, että moinen temppuilu aiheuttaa vanhemmille sydämen tyhjälyöntejä. Sohvatyynyt ovatkin mystisesti vaihtaneet paikkaa selkänojalta sohvan reunoille. Sekös pikkuista apinaa kiukuttaa! Laitetaan nyt esteitä hänen radalleen.  Yhä meillä kyllä on ilmeisesti aika rauhallinen poju. Vielä.

Ruoka maistuu hyvin ja voin vain ihmetellä miten päiväkodin aloituksen jälkeen syöminen sujuu. Hieman löysempikin velli tai keitto löytää tiensä suuhun ja sotkua on aina vain vähemmän. Toivotaan, ettei nirsoilu eksy mukaan kuvioihin. Toistaiseksi yritän tarjota hieman erikoisempiakin ruokia ja hyvin tuntuvat maistuman. Tietysti se, ettei ruoka saa sisältää soijaa, kananmunaa eikä pähkinöitä hieman luo rajoituksia.

Käytiin mumman (äitini) ja mumman lompakon kanssa Prismassa ja pistettiin koko talvivaatevarasto uusiksi. :)

Sanoja ei vielä kovasti tule. Ei-sanaa hoetaan taukoamatta. Matkimalla poju osaa kyllä sanoa joo ja nyökätä, mutta selvästi pään pudistaminen ja sanan ei hokeminen on niin kovin paljon hauskempaa. Kaikista hauskinta on tehdä tuhmia juttuja ja saada äiti tai isi sanomaan sitä ei-sanaa. 😊 Ymmärrys on kyllä hyvä. Kohta pitänee jo alkaa miettiä, mitä pojun aikana sanoo. 😃 Vanhat tutut tissi, äiti ja mau (kissalle) myös sanotaan päivittäin.

Pottailua pitäisi kai alkaa harjoitella. Mikä siinä onkin niin vaikeaa muistaa istuttaa pojua potalle kun vaippaa vaihdetaan? Voiko kuivaksi opettelun jättää päiväkodin tehtäväksi? 😃

Musiikki on yhä ihan paras juttu! Ei tarvitse kuin puhua tanssimisesta, ja poju on sekunnissa tv:n edessä hihkumassa. Sitten kuunnellaan musaa ja tanssitaan. Jalkaa poljetaan, peppu heiluu ja kädet viuhuvat! Antti Tuiskun Keinutaan on kova juttu. Poju osaa hienosti jo laulaa ”aa aa”-kohdat. Hihi.

Toppavaatteet on jo ostettu ja kohtahan tässä pitää jo suunnitella joulujuhlia! Ihan mahtavaa päästä ensimmäistä kertaa päiväkodin joulujuhliin. Itken onnesta ja liikutuksesta jo valmiiksi. 😃

Ankka huuli-poseeraus treeni.

Toivotaan, että saataisiin tänä talvena edes vähän lunta ja päästäisin pulkkamäkeen! Osaakohan 1,5-vuotias jo hiihtää?