Aikatauluista

Hei äitihenkilö! Muistatko kun töiden jälkeen menit töistä kotiin, tai töistä kaupoille, ennen kotiin palaamista. Tai ehkä jäit aikaisemmalla pysäkillä pois ja teit pienen hyötyliikuntalenkin? Ehkä menitkin jumppaan tai ehkä menit kotiin, söit ja lähdit jumppaan? Ehkä istuit aterian kanssa vain tv:n eteen nauttimaan. Kun väsytti menit nukkumaan. Aamulla kellosi soi ja joskus kun väsytti, otit hieman lisäaikaa torkuttamalla.

Toista se on nykyisin. Nyt arjen aikatauluttamista pitää oikeasti suunnitella. Ei ehkä kaikkien, mutta itse haluan yhä, että koti on siisti, ehdin istua sohvalla, urheilla ja syödä järkevästi. Tärkeintä minulle on saada hoidettua nämä asiat niin, etteivät ne vie aikaa pojaltani.

Jos ennen keräsin aamuisin kello 6, on nyt pakko herätä jo kello 5, sillä nyt pitää huolehtia itsensä ihmisen näköiseksi ja sen lisäksi huolehtia, että lapsi on puhdas, puhtaissa vaatteissa ja kuivassa vaipassa. Iltaisin  kotona ei voi enää istua suoraan illallispöytään, ensin on helliteltävä äitiä ikävöivä pikkuinen poika ja vasta sitten kutsuu ruoka. Mistä se ruoka on edes ilmestynyt? Senkin on joku kokannut. Päiväkotiin on lähdettävä ajoissa, jotta ehtii omalle työpaikalle ajoissa.

Miten meidän päivät sitten on rytmitetty?

Aamuisin se kuka herää olen minä, viikonloppuisin vuorottelemme. Jos poju vielä nukkuu, laittaudun itse. Tämän jälkeen herättelen pojun, hellittelemme ja sen jälkeen laitetaan pikkumies edustuskuntoon. Isähenkilö herää niin, että kun minä syön aamupalan, hän pukee poitsulle ulkovaatteet. Tovin vedin aamuisin vain banaanin äitiysloman jälkeen, mutta totesin pian, että vatsani kaipaa aamuisin smoothien, kuitupitoisen ja täyttävän. Kahvin kaadan termosmukiin.

Olen varannut myös n. 15 minuuttia siihen, että vien pojun päiväkotiin ja näin ehdin rauhassa hyvästellä pojun ja kävellä viereiselle pysäkille.

Junassa vietän omaa aikaa. Juon kahvia, kuuntelen musaa ja selaan puhelinta. Asemalta kävelen töihin ja näin saan 15-20min hyötyliikuntaa. 😊

Töissä syön yleensä eväitä ja välipalalla hedelmiä, yritän myös juoda päivän aikana hyvin vettä.

Töiden jälkeen kävelen taas asemalle, nyt hieman pidempää reittiä ja saan taas pienen 30min kävelylenkin.

Junassa kotiin, kuuntelen taas radiota. Aamulypsyn uusintaa yleensä. Yritän usein pidätellä naurua. 😃

Kotona, klo 17.15, odottaakin syliin heti pyrkivä vesseli. Välillä myös mököttävä vesseli, olenhan minä kurja jättänyt hänet aamulla koko päiväksi päiväkotiin.

Kun poju on hellitelty syön vihdoin illallisen. Poju on jo syönyt ja viettänyt noin tunnin isähenkilön kanssa. Meillä minä siis vien pojun päiväkotiin ja mies hakee.

Tämän jälkeen leikitän taas pojua, kylvetän, rasvaan, syötän iltapalan, teen itselleni smoothien ja vien pojun lopulta unille. Yleensä poju nukahtaa kello 19-20 välillä. Yhteinen aika illalla on siis rajallinen. Liian rajallinen. :( Yritän myös aina vähän siistiä kotia samalla. 

Onneksi olemme miehen kanssa molemmat sellaisia, että leikin jälkeen kerätään lelut, ruokailun jälkeen siivotaan tiskipöytä, pyykit viedään pyykkikoriin, ulkovaatteet laitetaan komeroon jne. Tämä helpottaa paljon arkea ja kodissa pysyy yleissiivo.

Kun poju on untenmailla yritän usein tehdä joko 30minuutin Zumban tai Treenaakotona.comin jumpan. Lähes joka päivä jaksankin urheilla. Ehkä urheilun tuoma hyvä fiilis auttaa jaksamaan? :)

Jos lattiat ovat pölyiset, lakasen vielä, sitten käyn pesulla.

Laitan aina illalla myös seuraavan päivän vaatteet itselleni ja pojulle valmiiksi sekä lataan kahvinkeittimen aamua varten. 😁

Seuraavaksi lösähdän sohvalle smoothien kanssa. Usein juon myös ison mukillisen kamomillateetä, sillä se auttaa hyvin saamaan unta. 

Näin meidän arkipäivät sujuvat. Torstai aamuisin käyn salilla, muutoin salilla käynti saa odottaa sitä, että poju tottuu kunnolla päiväkotiin. Nyt haluan viettää hänen kanssaan ne arkipäivien harvat tunnit, kun voimme olla yhdessä.

Missä välissä täällä kokataan ja hoidetaan kissat? Jossain välissä, ilmeisesti. 😀

Arki on aika erilaista, mutta en ole silti huomannut kaipaavani sitä vanhaa arkea, kuin ns. elin vain itselleni. Elämä on nyt tätä. Työtä ja perhettä, enkä muuta kaipaa. 💗